Rumasta ankanpojasta Hyypiän jalanjäljille – Erään pelaajan tarina

”Ei ole haitaksi syntyä ankkatarhassa, jos on ollut joutsenen munassa.” Tämä on H.C. Andersenin rakastetun klassikkosadun vuodelta 1843 tärkeä opetus, joka minulle tulee aina mieleen, kun ajattelen tarinan pelaajaa. Tämän pelaajan tarinan kohdalla tajusin itse, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, jos vain uskoo itseensä ja on valmis tekemään paljon töitä unelmiensa eteen. Tämän tarinan tarkoituksena on myös kronologisesti omien muistikuvien kautta havainnollistaa sitä, kuinka nopeasti asiat saattavat edetä nykyjalkapallossa ja mitä kova työ ja joskus jopa tuuri merkitsevät pelaajauran kannalta.

  

Lauantaina 2.8.2014 noin kello 19.12. Tarinan 13-vuotias pelaaja saa kolhun Kupittaan tekonurmikenttä 5:llä pelatussa Ystävyyskaupunkiturnauksen neljännesvälieräottelussa Pietarin Zenitiä vastaa. Hän istuu loppupelin ajan vaihtopenkin vieressä maassa ja itkee. Ajattelemme toisen valmentajan kanssa penkillä: ”jos on noin pieni kipukynnys niin ei voi tulla ammattilaista”. Vasta myöhemmin minulle selvisi, että itku johtui siitä, koska häntä harmitti niin paljon, kun hän ei pystynyt pelaamaan loppuun asti kovaa vastustajaa vastaan. 

”Viereisen pesän ankkamuorikin tuli ihastelemaan poikasia. ”Ovatpa ne suloisia kaikki”, se sanoi. Mutta silloin muori näki suuren munan. ”Hyvänen aika”, se päivitteli. ”Mikähän kalkkuna tuolta mahtaa kuoriutua?” Ankkaemo loukaantui. ”Se on minun rakas poikaseni”, emo sanoi ja jatkoi päättäväisesti hautomista.”

Toukokuu 2015. Satakunnan piirijoukkueen valmentaja pohtii leiripäivällä Euran Wembleyllä, kenestä tehdään joukkueeseen toinen toppari kesäkuun piirijoukkuecupiin, koska potentiaalisia ehdokkaita on vähän. Valinta kohdistuu tarinan pelaajaan, joka ei ole aiemmin pelannut kyseisellä paikalla, mutta on pitkä ja omaa hyvät oikean jalan potkut. Kokeilemisen arvoinen asia siis.

”Seuraavana päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ankkaemo kutsui kaikki kymmenen poikastaan koolle. ”Kvaak kvaak! Seuratkaa minua!”, se komensi ja johdatti poikueensa niityn poikki lammelle. Yksi toisensa jälkeen poikaset hyppäsivät veteen. Myös isoin ankanpoikanen molskahti veteen ja ui. ”Kyllä se uida osaa, vaikka iso onkin”, tuumasi ankkaemo helpottuneena. ”Sillä on vahvat siivet ja suora ryhti, ja kun oikein tarkkaan katsoo, se on ihan komeakin”, pohti ankkaemo.”

Kesäkuu 2015. Perinteinen piirijoukkuecup pelataan Eerikkilässä. Tarinan pelaaja pelaa ensimmäistä kertaa koskaan topparina, mutta toteuttaa mukisematta valmentajan hänelle antamia ohjeita, koska se on joukkueen edun mukaista. Turnaus uudella pelipaikalla onnistuu hyvin ja pelaaja valitaan turnauksen All-Star miehistöön. Olisiko tämä sittenkin pelaajalle se sopivin pelipaikka?

”Kun kevät vihdoin koitti, ankanpoikanen huomasi kasvaneensa paljon isommaksi ja vahvemmaksi. Se kohosi siivilleen ja päätti lentää kauas pois. Ennen kuin se huomasikaan, se oli päätynyt eräälle lammelle. Lammella ui kolme kaunista joutsenta. Ankanpoikanen ihaili niiden valkeita höyheniä ja pitkiä kauloja: joutsenet olivat kauneimpia lintuja, joita ankanpoikanen oli milloinkaan nähnyt.”

Heinäkuu 2015. Onnistuneen piirijoukkuecupin myötä pelaaja otetaan mukaan harjoittelemaan seuran B-junioreiden kanssa, vaikka onkin täyttänyt vasta 14-vuotta kuukautta aiemmin. Fyysisesti hän on kuitenkin muiden kanssa samalla tasolla. Ensimmäiset treenit, joissa hän on mukana, on peliharjoitus, jossa treenaavat seuran B- ja A-ikäisten lisäksi 3. divisioonan reservijoukkueen pelaajat. Vanhin pelaaja on siis 10-vuotta tarinan pelaajaa vanhempi. Treeneissä pelataan paljon lyhytkestoisia tempopelejä ja heti treenien alusta alkaen pelaaja alkaa ohjata muita ja vaatimaan itselleen palloa koko ajan. ”Syötä mulle!”. Pohdimme toisen valmentajan kanssa, että emme ole koskaan aiemmin nähneet vastaavaa rohkeutta noin nuorelta pojalta vanhempien pelaajien joukossa.  

”Joutsenet lennähtivät ankanpojan luokse. Ruma ankanpoikanen painoi päänsä alas, sillä se pelkäsi niiden olevan ilkeitä. Samalla se näki oman kuvansa lammen vedessä ja pelästyi. Se ei ollutkaan enää poikanen, vaan aikuinen lintu. Eikä se suinkaan ollut ankka, vaan uljas valkea joutsen!”

19.9.2015. Tarinan pelaaja tekee debyyttinsä A-nuorten SM-sarjassa HJK:ta vastaan. Hän on avauksessa ja pelaa 75 minuuttia. HJK voittaa ottelun lukemin 3-0.

Marraskuu 2015. Eerikkilässä on perinteinen maajoukkuetoiminnan aloittava Tähtitarha-tapahtuma, johon on kutsuttuna C14-ikäluokasta noin 80 sen hetken edistyneintä pelaajaa. Paikalla katsomossa on myös Liverpoolin pelaajatarkkailija ja hän kiinnittää huomionsa tarinan pelaajaan. Pitkä toppari, joka osaa avata peliä molemmilla jaloilla ja pelaa kovaa. Raportti nähdystä matkaa tapahtuman jälkeen eteenpäin…

”Muut joutsenet tulivat sen luo ja tervehtivät sitä ystävällisesti. Lammelle tuli myös lapsia. ”Katsokaa, täällä on joutsenia”, lapset huusivat innoissaan. ”Tämä uusi on niistä kaikkein kaunein!”

Tammikuun 16. päivä 2016. Miesten edustusjoukkue pelaa Kotijoukkue turnauksessa Karhuhallissa ja vastassa on hallitsevan Suomen mestarin SJK:n akatemiajoukkue. Kärjessä vastustajalla on kaikkien jalkapalloystävien tuntema Tuco. Jazzin topparina pelaa tarinan 14-vuotias poika ja Tuco pysyy hänen takataskussaan ottelun ajan. Karhuhallin katsomossa istuu englantilaisen suurseura Liverpoolin akatemian pääskoutti…

”Muut joutsenet kumarsivat sille kunnioittavasti. Ruma ankanpoikanen oli hämillään ja painoi päänsä alas. Se oli onnellinen ja nöyrän kiitollinen. Nuorempana sitä oli pilkattu ja hyljeksitty, mutta nyt sitä kehuttiinkin kauniiksi.”

4.4.2016. Ilta-Sanomat uutisoi ensimmäisenä mediana ”Suomalaispoika, 14, siirtyy Liverpoolin akatemiapelaajaksi.” Tästä hetkestä taaksepäin on kulunut 11. kuukautta siitä, kun tarinan pelaaja oli ”epämääräinen laituri”. Peruspelin palaset, fysiikka ja tekniikka hyvin hallinnassa, mutta ne eivät jalostuneet pelipaikkakohtaisiksi pelitaidoiksi otteluissa. Mutta kun uusi pelipaikka tuolloin kesäkuussa 2015 löytyi, niin kaikki loksahti pikkuhiljaa kohdalleen.

”En olisi koskaan uskonut, että voisin joskus olla näin onnellinen”, se ajatteli. Rumasta ankanpoikasesta oli kasvanut kaunis joutsen, ja se oli viimein löytänyt oman paikkansa maailmassa. Sen pituinen se.

30.7.2017. Saan viestin puhelimeeni istuessani mökin laiturilla kauniina kesäiltana lomaa viettämässä. ”Muutto Liverpooliin tapahtuu tänään ja pre season alkaa maanantaina. Haluan kiittää valmennuksesta…”

Pelaajalle, joka luet tätä: Älä koskaan usko, jos joku sanoo sinulle ”Se ei ole mahdollista”, vaan todista väite vääräksi.

Pelaajan vanhempi joka luet tätä: Tue lastasi tavoittelemaan unelmiaan vaikka ne kuulostaisivat miten hulluilta tahansa.

Valmentaja joka luet tätä: Auta kaikkia pelaajiasi tavoittelemaan unelmiaan…

Mikä asia yhdistää Voikkaata ja Ulvilaa? Ei vielä mikään, mutta toivottavasti paljonkin tulevaisuudessa. Onnea matkaan Patu!