Valmentajakouluttajan hätähuuto – Koulutukseen saatava lisäresursseja

Toimiva ja laadukas valmentajakoulutus kaikilla tasoilla on äärettömän tärkeää, kun puhutaan laajemmassa kuvassa suomalaisen jalkapalloilun kehittymisestä. Tämä kirjoitus käsittelee Palloliiton valmentajakoulutusta lähinnä D- ja C-tason kursseilla kouluttajan ja seuratoimijan näkökulmasta. Juuri nämä kurssit ovat äärettömän tärkeässä asemassa tuhansille oman toimen ohella valmentaville aloitteleville valmentajille, jotka luovat koko suomalaisen jalkapalloilun pelaajakehityksen pohjaa, niin määrän kuin laadun kannalta tarkasteltuna. Aionkin nyt nostaa esille asioita valmennuskoulutuksesta, josta on käyty todella vähän julkista keskustelua.

Olen toiminut Palloliiton valmentajakouluttajana vuodesta 2010 alkaen. Kävin muutaman muun Kaakkois-Suomen alueen päätoimisen seuratoimijan tavoin tuolloin ns. kouluttajakoulutuksen, jossa koulutettiin uusia vetäjiä Palloliiton D-tason kursseille. Olin tuolloin 24-vuotias. Nuori, innokas ja täynnä energiaa. Tämän jälkeen kohta seitsemän vuoden aikana olen toiminut kouluttajana yhteensä yli 1000 tunnin ajan Palloliiton, piirien, sekä seurojen omien kurssien kautta. Olen ollut kouluttajana tasoilla E, D, C, C+, B, NuVK ja Youth A. Oman toimen ohella olen toiminut tuona aikana kouluttajana Kaakkois-Suomen, Uudenmaan, Turun ja Satakunnan piireissä. Nyt minut on vallannut turhautuminen ja ahdistus.

Kun taas viime viikoilla aloin availla tulevan C-tason prosessikoulutuksen materiaaleita, minut valtasi syvä epäusko. Tajusin että koko tuona aikana, kun olen ollut kouluttajana, ei C-tason koulutusmateriaaleja ole uudistettu millään tavalla. Kurssin materiaalia tukevat videoklipit ovat ajalta jolloin Pikkuhuuhkajat, jotka eivät muuten tainneet olla tuolloin vielä Pikkuhuuhkajia, karsivat vuoden 2009 EM-kisoihin. Videoklipeistä myös näin aikoinaan ensimmäisen kerran miltä Veritas Stadion näytti ilman päätykatsomoa, joka valmistui vuoden 2009 naisten EM-kisoihin. Enhän ollut savolaisena käynyt Kupittaalla ennen kuin muutin Turkuun elokuussa 2012.

D-valmentajakurssi on uudistettu alkuvuodesta 2014. Sisältö uudistuksesta vastasi suurilta osin Turun piiri. Tuolloin isoin muutos oli se, että vanhasta D-kurssin neljästä osiosta (taidon opettaminen, taitavuus, pelikäsitys ja maalivahti osuus) luovuttiin ja koko kurssi niputettiin yhdeksi kokonaisuudeksi tukien näin loistavasti nykyaikaista kokonaisvaltaista lähestymistapaa valmentamiseen. Olin keväällä 2014 vetämässä Turun Piirissä uutta D-tason pilottikurssia. Olin todella innoissani uudistuksesta, niin paljon kurssin sisältö oli kehittynyt lajin nykyvaatimusten mukaiseksi ja täten oppimisvaikutus kurssilaisille olisi parempi, sekö heillä olisi paremmat valmiudet siirtää osaamisensa pelaajille.

Todellisuus on kuitenkin se, että Palloliitto itse katto-organisaationa ei ole uudistanut ainakaan vuoden 2009 jälkeen D- ja C-tason koulutusmateriaalejaan. Resurssit eivät riitä suhteessa tarpeeseen. C-kurssin uudistus on tosin nyt aloitettu ja uusi materiaali pitäisi olla kouluttajien käytettävissä syksyllä 2017. Ongelmallista on myös se että D-, ja C-tason kurssit eivät ole tällä hetkellä toisiaan tukevia. Uudistetussa D-kurssissa käydään läpi asioita joita ei enää käsitellä C-tasolla jatkumollisesti.

Mistä lisää työntekijöitä nykyisten avuksi?

Tällä hetkellä Palloliiton koulutuspuolella työskentelee kolme henkilöä. Tämä määrä on käsittääkseni ollut sama jo viimeiset 20-vuotta.  Piirien palkkalistoilla on kaikki piirit mukaan lukien yksi ainut henkilö, jonka tehtävän kuvaan kuuluu puhtaasti valmentajakoulutus ja sen kehittäminen. Kaikki he ovat todella osaavia tyyppejä ja päteviä työssään. Palloliiton koulutuspuolen työntekijöiden panoksesta menee kuitenkin suuri osa koulutuksen kärkipään kurssien UEFA Pro, UEFA A ja UEFA B-kurssien parissa. UEFA määrittelee näihin koulutuksiin tarkat kriteerit ja esim. PRO kurssia auditoidaan UEFA:n taholta jatkuvasti ja sitä toteutetaan yhteistyössä muiden jäsenliittojen kanssa. Kävin itse uudistetun A-kurssin vuonna 2014. Kurssi oli silloin toinen kerta uudistetulla mallilla. Uudistettuun kurssiin on rakennettu sisään myös valmentajan ammattitutkinto (VAT). Kurssi oli todella hyvä niin sisältönsä, kuin osaavien kouluttajien ansiosta. Sittemin A-kurssia on edelleen jatko kehitetty mm. pelipaikkakohtaisen valmentamisen osalta. Nämä kurssit ovat todella tärkeässä osassa tulevaisuuden ammattivalmentajien kehittämisessä, mutta pystyykö koulutusputken alapää tuottamaan tarvittavalla volyymillä osaavia valmentajia eteenpäin, jos perälauta vuotaa jatkuvasti?

Mistä siis saadaan lisää tekijöitä ja rahaa tähän äärettömän tärkeään työhön, joka suurilta osin määrittelee koko suomifutiksen kehityksen tulevaa suuntaa? Jotta valmentajakoulutuksen tarpeisiin pystytään jatkossa vastaamaan paremmin, tarvitaan lisää henkilöitä, joiden pääasiallinen työtehtävä on tuottaa ajantasaista koulutusmateriaalia ja kouluttaa sitä eteenpäin valmentajille. Suomessa on kuitenkin todella vähän osaamista tämän osa-alueen suhteen. Tai itseasiassa osaamista kyllä olisi riittävän lajikompetenssin omaavien henkilöiden muodossa, mutta kuinka moni heistä on kiinnostunut toimimaan puhtaasti valmentajakouluttajana valmentamisen sijaan, sekä kehittämään itseään kouluttajina? Kuinka moni osaava valmentaja kokee, että valmentajakoulutus voisi jatkossa olla heidän päätyönsä valmentamisen ohessa? Antaako järjestelmä edes mahdollisuuden siihen, että pätevät valmentajat kokisivat valmentajakouluttamisen konkreettisempana uravaihtoehtona?

Positiivista kehitystä ja sudenkuoppia

Positiivisia signaaleja on toki myös tullut valmentajakoulutus puolelta lähiaikoina. Viime vuonna alkanut C+ tason valmentajakoulutus on ollut oikein hyvä lisä koulutustarjottimen alapäähän. Koulutus tukee erityisesti alle 12-vuotiaiden valmentajia, joille ei C-kurssin jälkeen ole kannattavaa mennä 11v11 peliin keskittyvälle UEFA B-kurssille. Kursseja on myös muunnettu hyvin paljon prosessimallisiksi, joka tukee koulutettavien tarpeita paremmin oppimisprosessin kannalta katsottuna. Jo mainitut ylemmän tason koulutukset ovat myös kehittyneet merkittävästi.

Uudistetun alueellisen koulutusmallin valmistelut ovat myös pitkällä. Palloliitolle on tulossa viisi alueellista valmennuskoulutus päällikköä, jotka vastaavat valmennuskoulutuksesta alueellaan, sekä oto-kouluttajien tukemisesta. Tämä vaatii kuitenkin sen, että piiriorganisaatioiden muutostyö saadaan onnistuneesti toteutettua. Nykyinen piirijärjestelmä onkin osaltaan ollut myös merkittävä hidaste valmentajakoulutuksen kehittymiselle. Nykyisellään monella piirillä ei ole ollut resursseja järjestää D- ja C-tason koulutuksia laadukkaasti ja kurssien järjestämistä onkin monin paikoin siirretty seurojen vastuulle. Seuravetoisissa kursseissa on toki se etu että, jos seurasta löytyy omasta takaa pätevä kouluttaja, päästään kurssilla keskittymään tarkemmin juuri oman seuran tarpeisiin tutun ja valmentajien yksilölliset tarpeet tuntevan henkilön johdolla. Seuravetoisten kurssien tasalaatuisuuden takaaminen on kuitenkin tällä hetkellä suuri haaste, koska kouluttaja koulutuksessa on puutteita. Kouluttajia pitäisi aktiivisemmin kouluttaa työhönsä. Jos tällä hetkellä kolme eri valmentajaa käy C-kurssin esim. Uudellamaalla, Turussa tai Vaasassa ja menee sen jälkeen yhdessä UEFA B-kurssille Eerikkilään, on kaikilla kolmella eri valmentajalla eri tiedot pohjalla. Tämä on jälleen yksi hyvä esimerkki vanhentuneen piiriorganisaatiomallin ongelmista, joista on viime aikoina käyty paljon julkista keskustelua.

Valmentajakoulutukseen on viime vuoden lopulla lupailtu liiton osalta miljoonan euron lisäpanostusta. Tämä summa on todella merkittävä suhteutettuna siihen, että tällä hetkellä liiton ja piirien yhteenlasketusta lähes 30 miljoonan euron vuosibudjetista koulutuksen osuus on noin 500 000 euroa. Yhteensä. Kaikista ironisinta asiassa on se, että suuri osa tuosta rahasta tulee seuroilta, eli käytännössä pelaajien vanhemmilta. Tai pahimmassa tapauksessa yksittäisen OTO-valmentajan omasta kukkarosta, joka haluaa saada lisäoppia, mutta seura ei maksa kouluttautumista. Mihin tuo mahdollinen ylimääräinen miljoona tullaan käyttämään? Tällä hetkellä sitä ei tiedä vielä kukaan.

Päätän siihen mistä aloitinkin. Jos Suomen kokoinen maa haluaa kilpailla suurempia maitaan vastaan, meillä PITÄÄ olla todella toimiva ja laadukas valmentajakoulutus järjestelmä. Kun meillä on hyvin koulutetut ja pätevät valmentajat, toimivat he sitten osa-aikaisina tai päätoimisina, niin meiltä tulee parempia pelaajia. Tämä on väistämätön totuus. Kysymys kuuluukin: Miksi tätä asiaa ei ole koettu tärkeämmäksi asiaksi päättävissä elimissä?

Paremman valmentajakoulutuksen puolesta,

Marko Honkanen